Ohjaaja SUSANNA KUPARISEN ja Työryhmän kokoama EDUSKUNTA 2 on parasta satiiria veljeskuntien Suomesta, mitä on koskaan nähty! (ensi-ilta Helsinginkadun näyttämöllä 24.9.2012)
Nyt tekivät Ryhmäteatterissa mokomat aikamoisen tempun, tehdessään Helsinginkadun näyttämölle trilogian toisen osan ”Eduskunta 2”.
Oikein tällaista niska ja selkä kyyryssä konttaavaa kansalaista hirvittää, miten jotkut uskaltaa.
Mutta hienoa kun heitä uskaltavia löytyy.
Työryhmän uutteran, vaikean ja väsyttävän työn tuloksena on syntynyt todella ajankohtainen esitys siitä, miten meitä vedätetään ja kuinka demokratiaa ja eduskuntaa käytetään juoksupojan asemassa.
Isonrahan hyväveli-organisaatiot ja eläkerahastot määräävät maamme tahdin sellaisessa sävellajissa, ettei se oikein missään muussa kaltaisessamme maassa olisi edes mahdollista.
Kun siis ottaa huomioon, että maamme yhä edelleen väitetään olevan demokraattinen ja ennenkaikkea hyvinvointivaltio.
Näytelmässä esitetyt puheenvuorot, videot ja väitteet ovat taustaltaan tarkistettuja ja saatu aineisto on todettu tarkasteluissa paikkansapitäviksi. Juoruja ja varsinaisia pahoja puheita, eikä ihmissuhdeskandaaleja ole ujutettu mukaan. Jotta ajankohtaisuus ja tuoreus taattaisiin, näytelmää hiottiin viime hetkiin ja huhu kertoo, että patjat täyttivät Ryhmiksen lattiat, koska teatterin tiloista ei viimeisinä aikoina ennen ensi-iltaa poistuttu edes kotiin nukkumaan!
Hyvienveljien dementtiset ja puheissaan sekoavat tyypit herättävät suunnatonta huumoria ja repeilevää naurua kuulijoissa ja katsojissa, siitä hirveästä tosiseikasta huolimatta, että todellisessa maailmassa jota näytelmä valottaa, absurdin huumorin takana kahisee todella iso raha.
Kansalaisten raha, jota käytetään hyvinkin mielivaltaisella tavalla röyhkeästi ja verhotun röyhkeästi niin silmiemme edessä, kuin selkiemme takana.
Esityksen vauhti on kova ja näyttelijöiden keskinäinen hyvä fiilis näkyy takariville asti.
Se on minusta aina todella tärkeää ja hyvän esityksen lähtökohta numero ykkönen. Ryhmiksessä tähän saumattomaan yhteistyöhön ylletään aina. Olisin valmis kokemuksesta niin väittämään.
Noora Dadu, Jari Hanska, Santtu Karvonen, Martina Myllylä, Matti Onnismaa, Pihla Penttinen, Robin Svartström olivat harvinaisen tasavahva porukka.
Johtuen kenties siitä, että ohjaajana ja esityksen emona on nainen, myös naisten roolit olivat samalla viivalla kuin miestenkin siitä huolimatta, että yhteiskunnassa vain aniharva nainen on mukana hyväveli-organisaatioissa. Toisaalta sitäkin useampi nainen esim. eduskunnassa pyöritettävänä ja juoksutettavana hyväveli-organisaatioden toimesta.
Esitys sisältää huikean määrän puhetta ja täten on sangen ymmärrettävää, että osa teksteista luetaan paperista. Suurien lukujen ja tarvittavien kaavioiden yms. materiaalin ulkoapänttääminen ei olisi tarkoituksen mukaista ja varmaan verottaisi aikamoisen osan näytelmän muusta annista, joka koostuu pistävän kriittisestä huumorista ja näyttelijöiden venyvästä ilmaisuvoimasta.
Kerrankin politiikka ei ollut tylsää, kuivaa, nuivaa ja vaikeasti ymmärrettävää.
Ryhmäteattteri availee asiaa omalla ja omaperäisellä tavallaan ja varmasti myös siten, että kaiken tasoisille politiikan seuraajille (aktiivisille ja passiivisille) aukenee eteen jotain ”uutta”.
Jos nyt kuitenkin jollekulle ryhmästä on annettava kultaisen kädenpuristuksen kaltainen tunnustus, sen saisi ”Dementtia Toffe” ja hänen esittäjänään Santtu Karvonen.
ps.”Eduskunta 1″ jäi aikoinaan katsomatta, mutta varmistikkin tulen katsomaan ”Eduskunta 3”, kunhan sen aika koittaa.