"YÖNÄ UNETTOMANA" EI OLE TYHJÄÄ LÖPINÄÄ

Jos joku “virallinen instanssi” jossain etsii ja palkitsee taidetekoja, jotka edistävät mielenterveyttä, VALTIMON TEATTERIN “YÖNÄ UNETTOMANA” ansaitsisi voiton niissä kisoissa.

Eilisen Aleksis Kiven-päivän kantaesityksen jälkeen teki yksinkertaisesti mieli halata kaikkia heitä, jotka olivat osallistuneet näytelmän syntyyn. Niin ohjaaja käsikirjoittaja Petteri Hynöstä, kuin kaikkia sydämellisen inhimillisiä näyttelijöitä: Jarkko Pajusta, Petteri Pennilää, Tarja Matilaista ja Antti Korhosta. Ja teki mieli halata niitäkin työryhmän jäseniä, joita ei lavalla nähty.
Mutta en halannut. Silti itselleni jäi sisälleni tunne, kuin näytelmä olisi “halannut minua”. Hmmm...kummallista?

(Kuva: Simo (Jarkko Pajunen) sänkynsä laidalla laulamassa muistikuviensa kanssa joita taka-alalla esittävät Tarja Matilainen, Antti Korhonen ja Petteri Pennilä. /kuva A.Ahtiluoto)

Masennus ja sen eri vaiheet, kaikki synkkyys ja alakulo ja sen tummempiin sointuihin vievät virranteet ovat melkoisella varmuudella jossakinmäärin tuttuja meille jokaiselle? Näyttelijöiden työskentelyä katsoessa tuli selväksi, että jokainen tyyppi näyttämölläkin tiesi mistä puhui, kun keskittyi esittämään yhtä unetonta yötä näytelmän sankarin Simo Katerman elämässä.

Simon sänky ja Simon pikkuinen huone on koko Simon maailma. Simoa vaivaa masennus ja Simo on ajantasalla olotilansa kanssa. Mutta ihanaa! Näytelmän teksti ei osoittele, ei neuvo, ei anna valmiita ratkaisumalleja eikä milläänlailla “jeesustele”.
Päinvastoin, näytelmä on hauska. Ihan nauruun saakka hauska monessakin hetkessä, mutta kokonaisuudessa hiljaisen hykertävän hymyn kaltainen.

(Kuva: Tarja Matilainen esittää ihanan osuvasti kaikkia Simon elämän naisia Simon muistikuvissa ja Petteri Pennilä taas on Simon isoveli Ilmari, ja siinä roolissaan aito tyyppi! / kuva A.Ahtiluoto)

Näytelmä kestää tunti ja kymmenen minuuttia. Sen ajan istuu melkein liikahtamatta pienen huoneteatterin penkillä ja ikäänkuin keskustelee Simon ja Simon muistojen kanssa, vaikka itse istuukin tuppisuuna. Millään isolla estradilla tämä inhimillinen näytelmä ei toimisi. Lähikontakti näyttelijöihin on elähdyttävän tärkeää.

Simon muistikuvat ja nykyisyys sitoutuu tapahtumaketjuksi, jota kannatellaan lauluilla ja musiikilla. Oikeanlainen tunnelma on saavutettu ja katsojana voi vaan todeta, että jotenkin noinhan ne ajatukset ja muistot päässä liikkuu ja pyörii, kuten Simolla (yönä unettomana). Tunnelma ei ole väkisin tehty ja tekotaiteellinen missään tasossaan. Ja se on nykymaailmassa harvinaista itseasiassa!

(Kuva: "Simo" itse vierellään Antti Korhonen joka on tehnyt musiikin näytelmään ja esittää kolmea roolia; perheen poikaa, it-hemmoa ja kaikkein riemukkaimmin pizzamies Mehmetiä!/ kuva A. Ahtiluoto)

Itse toivon tälle näytelmälle paljon pidempää elinkaarta kuin viittätoista esityskertaa Valtimon omissa tiloissa (Aleksis Kiven katu 22 ) joka on teatterin suunnitelmissa. Samaisissa suunnitelmissa näytelmää aiotaan kierrättää ja esittää tulevaisuudessa muuallakin kuin kotiteatterin näyttämöllä. Ja tässä voikin olla juuri “Yönä unettomana- näytelmän elintarkoitus! Mahdollisimman monen ihmisen, sellaisen, jota on itseä pahasti rouhaissut masennus tai sellaisen, joka on sivusta kärsinyt lähimmäisen masennuksesta, tekisi erityisen hyvää nähdä tämä näytelmä. “Yönä unettomana” on niin lohduttava, terapeuttinen, mieltä kohottava, sympaattinen ja aito, ettei parempaa voisi kuvitella.

On taito käsitellä murheellisia ja vakavia asioita koomisesti ja ihmisläheisesti. Siinä hommassa täytyy olla messissä sielu ja aivot, sekä kirjoittajalla, ohjaajalla että näyttelijöillä. Ja Valtimossa on kaikki messissä. Toivottavasti Valtimon teatteri juurtuu oikein vahvoilla juurilla herkulliseen teatteritilaansa Aleksis Kiven kadulle. Koska tällaista porukkaa tarvitaan.
valtimo@luukku.com
p. 041 5367 995 /liput , varaukset, tiedustelut