Illan järjesti Inkerin kulttuuriseura ry.
(ALBINA PARKKONEN kuva J.Salama)
Ohjelmisto käsitti venäläisiä romansseja ja kansanmusiikkia.
Slaavilainen tunnelma jättää mennentullen varjoonsa perinteisen suomalaisen “hiijalahiijala-halitulijallaa”-kansanmusiikin. Kovasti pistää ihmettelemään miksi näin, vaikka maantieteellistä välimatkaa maittemme välillä ei ole juuri nimeksikään? Paljonhan väitetään, että myös suomalaisessa perinnemusiikissa kuuluu slaavilainen kaiho...mutta en oikein ole samaa mieltä. Kyllä paras kaiho ja tunne soi oikeassa venäläisessä musiikissa.
Ja kun illan laulavana solistina vielä vieraili VIKTOR KLIMENKO, saattoiko parempaa musiikki-iltaa toivoakkaan?
(SVETLANA MYZNIKOVA kuva J.Salama)
Kalinka orkesterin johtajana ALBINA PARKKONEN teki osuutensa musiikkiesityksissä inspiroivan eläytyväisellä johtamisella. Illassa nähtiin myös virtuoosimainen SVETLANA MYZNIKOVA, joka vierailee Moskovasta Kalinka orkesterin solistina.
Kymmenvuotiaan orkesterin päätarkoitus on toimia venäläisten paluumuuttajien harrastuspohjaisena musiikkitoimintana ja helpottamassa sopeutumista Suomeen. Kalinkan muusikot eivät kuitenkaan vaikuta alkuunkaan “harrastelijoilta”, vaan varsin ammattitaitoiselta porukalta, jota oikein kuuntelee mielellään.
(VIKTOR KLIMENKO kuva J.Salama)
Viktor Klimenkon solistiosuus jäi mielestäni vähän lyhyeksi. Olen aina ihaillut Klimenkon ääntä ja karismaa ja oli mukavaa nähdä, että kumpikaan ei ole kadonnut mihinkään miehen suhteellisen pitkän uran aikana. Molemmat ominaisuudet ovat jopa lisääntyneet ja hioutuneet.
Klimenkohan on ollut suomalaisten tuttu jo 60-luvulta asti. Euroviisuihin Klimenko osallistui koskettavalla kappaleella “Aurinko laskee länteen” (1965), joka jäi R.Helismaan viimeiseksi sanoitukseksi.
Näyttelijän töistään Klimenko on myös tunnettu ja vasta viikko sitten nähdyssä elokuvassa “Vodkaa, Komisario Palmu!” hänellä oli osa. Jokainen suomalainen muistaa myös Klimenkon venäläisenmusiikin-kauden hänen Kasakka aikoinaan 70-luvulla. Hengellisen musiikin laulajana Klimenko on tehnyt myös pitkän uran.
(www.viktorklimenko.com)
Kallion kirkon tutut holvikaaret kertasivat Klimenkon miehekästä, lämmintä, syvää ja vahvaa ääntä. Sellaista ääntä on riemukkaan nautittavaa kuunnella kaikenmoisen median tunkeman iskelmäprinssi-piipitysten jälkeen.
Klimenko lauloi venäjäksi ja suomeksi ja Kalinka säesti inkeriläisittäin taustalla.
Illan ikävin osa oli se, kun konsertti loppui. Täysinäisen kirkkosalin yleisön kättentaputuksetkaan eivät saaneet Klimenkoa enään estradille esiintymään, mutta Kalinka sentään soitti vielä ilman laulusolistia encorena Laran teeman elokuvasta “Tohtori Zivago”.
Että nostalgisen romanttisiin tunnelmiin jäätiin syyskuun sunnuntaisessa illassa.
Inkerin kulttuuriseuran yhteystiedot:
Helena Miettinen
Puheenjohtaja
Inkerin kulttuuriseura ry
Kaarlenkatu 3-5 A
00530 Helsinki
koivujatahti@netti.fi