Voisin verrata Arnold&Bachin kirjoittamaa ja PENTTI KOTKANIEMEN ohjaamaa Helsingin Kaupunginteatterin ”SALAA RAKAS” vaikkapa minulle rakkaaseen ja erikoisasemassa olevaan hyödykkeeseen, kuten kermakakkuun.

Kaikkihan tietävät ne vertaukset ”moni kakku päältä kaunis”...jne jne ja varmaan jokainen on tullut tutuksi kahvipöydässä oikein pramealta näyttävän herkun kanssa, vain todetakseen sen mahdollisesti mitättömän, tai jopa äklön maun?

Tätä ”täytekakkua”, jonka ensi-ilta vietettiin suurella näyttämöllä 17.9. ahmi innolla ja joka lusikallinen oli kelpo herkkua.
Ulkoisesti kakku oli korea, mutta ei liiaksi krumeluurinen.
KATARIINA KIRJAVAISEN (lavastus) ja IRMELI TOIVASEN (puvut) sopivat esitykseen, mutta olivat jotenkin kuin ”moneen kertaan koettuja”, varsinkin lavastus jota katsoessa mietti alituiseen, missä aikaisemmassa kaupunginteatterin esityksessä prikulleen samanlainen lavastus oli vasta tullut nähtyä?

”Kondiittorina” näytelmän ohjannut Kotkaniemi oli saanut ainesosikseen teatterin herkullisimmat komedianäyttelijät (ASKO SARKOLA, SANTERI KINNUNEN ja HEIDI HERALA), joiden murtumaton ammattitaito pitävät koossa ja antavat koko kakulle perusrakenteen.

Paitsi että yksilösuoritukset pääsevät makuvivahteikkaasti yleisön maisteltavaksi, ne myös sekoittuvat ihanaksi huulet hymyyn nostattavaksi naurun kimaraksi.
SAMPO SARKOLAN elostelevan kosiskelijan kehonkieli on hykerryttävää, hölmöhköt ystävättäret (VAPPU NALBANTOGLU ja PIA ANDERSSON) ovat hempsakoita maalaistytön peruskuvia ja mustasukkaisena sulhasena EPPU SALMINEN tekee minusta naurettavimman roolinsa koskaan, silmämunat välähdellen. 

VUOKKO HOVATAN filmitähti hahmo on ehkä herkkukakun viilein ja kirpein mauste, eikä teksti suo Hovatalle tilaisuutta esitellä ”naurettavia puoliaan”. Mutta se on siis tekstin ”syy”, ei Hovatan.
Sitäpaitsi kunnon makuhermoja kutittelevassa kakussa pitää olla myös muita makuvivahteita kuin sokeri. Hovatta toiminee roolillaan tällaisena kontrastina.

SANNA-JUNE HYDE yllättää – ainakin minut – heittäytymiskyvyllään. Hienostelevasta maailmannaiseksi tavoittelevassa roolihahmossa paljastuu muitakin puolia juonen rattaissa.
PIA RUNNAKON rooli palvelijattarena on vain hiukkasen isompi, kuin lavalla väliaika kevennyksenä pyyhältävä simpsakka kylttityttö Hannelore (KATJA SIRKIÄ), mutta molemmat hahmot tuovat tarpeellisia pieniä makuvivahteita kakkuun.

Mielestäni shown päätähtinä ansioituen rävähtelevät Kinnunen, Herala ja Sarkola.
Sarkolan hahmon makkaratehtailija Julius Seibold on päättänyt naittaa tyttärensä Gertyn vaatimattomalle ja nössölle liikekumppanilleen Stieglitzille (Kinnunen), josta ensin pitää keinoja säästämättä leipoa naisia kiinnostava hahmo. Pikku jekuilla Stieglitzistä tuleekin sitten sen verran himoittava naistenmies, että tuleva anoppikin (Herala) on aivan myyty.

SALAA RAKAS on sellainen kakku, joka maistuu ensi lipaisulta viimeiseen lusikalliseen asti. Kuivia kohtia ei ole ja makua on ihan pohjaan saakka.
Tämä näytelmä on sitä ainesta, jota tullaan maakunnistakin katsomaan ja joka on kuin tehty iloiseen synkistelemättömään illanviettoon esim. pikkujouluaikana.

Kuvat: Jorma Salama