Minä olen kohdannut Liana Kaarinan ennenkin.
Pieni tumma nainen, joka täyttää olemuksellaan suurenkin tilan.
Niin pienessä pakkauksessa täytyy olla mahtava sisusta, tuumin.
Aikaisemmin olen nähnyt hänet vain ohimennen yleisillä paikoilla; kadulla…teatterissa…Mutta sielläkään hän ei jää huomaamatta, koska Liana Kaarinaa ei voi ohittaa.
Hän on kaunis päältä tänäkin päivänä.
Mutta se ei ole ainoa asia, mikä hänestä näkyy uloskinpäin.
Se jokin poikkeuksellinen persoona ja rajaton karisma oli jo nähtävissä silloinkin, kun Liana Kaarinaa tulkittiin vain seksikkään ulkomuodon takia.
Kuusikymmenluvulla Liana Kaarina oli ainoa Suomen Seksipommi – ja on muuten edelleen!
Pahatyttö, josta syntyi käsite vähän samaan malliin, kuin maailmalla samoihin aikoihin vaikkapa Brigitte Bardotista. (Bardotin manageri oli muuten yhteistyössä myos Liana Kaarinan kanssa …)
Kotimaisessa elokuvassa esitettiin toki silloinkin uhkeita mimmejä ja aikansa seksivallankumous ja kauneusihanteet näkyivät meidänkin valkokankailla.
Jokainen muu kotimainen hemaiseva tyttölapsi elokuvassa jäi kuitenkin Liana Kaarinan varjoon. Tai kilpaili eri saralla.
Esimerkiksi upea ja kaunis Anneli Sauli, jota häntäkin Liana Kaarinan tavoin voi pitää edelleen esimerkkinä elinvoimaisesta kypsästä eroottisesta naisesta, oli elokuvan sensuelli ja vaarallinen nainen hänkin. Mutta silti viaton Liana Kaarinan rinnalla.
Liana Kaarina oli paketti, jota miehet himoitsi ja naiset vihasi.
Hän oli kuin kaupungin kesytön villikissa, eikä mikään maalaismaiseman viaton navettamirri, jollaiseksi moni elokuvataivaan tyttö vertailussa muuttui. (Ei tosin Anneli Sauli!)
Sitäpaitsi Liana Kaarina oli todellinen FILMITִHTI.
Hän aloitti lausujana, teki työtä teatterissa ja kärsi ankarasti ujoudesta! Muu taiteilijanura jäi katkolle, kun hänet “löydettiin” elokuvaan.
Liana Kaarina kertoo kohtaamisestaan filmimoguli Toivo J.Särkän kanssa. Napisin Liana Kaarinalle, että minua ärsyttää, kun Särkästä yleisesti tuodaan esille vaan niitä mahdottoman vaikeita puolia ja korostetaan hänen vangitsevaa karismaansa, eikä muisteta, että Särkkä vaikeasta luonteestaan ja käytöksestään huolimatta oli merkityksellinen hahmo elokuvalle.
“Minä kyllä tykkäsin Särkästä, vaikka se minut monesti haukkuikin. Tai kaikkihan Särkkä aina välillä haukkui. Kun pääsin Särkän juttusille ensimmäistä kertaa olin pukeutunut mielestäni tosi hyvin ja muistan ne vaatteet vieläkin. Valkoinen, tiukka puolihame, jossa oli sellaisia mustia kuvioita ja siihenaikaan aika avokaulainen pusero. Korkeakorkoiset kengät tietenkin. Istuin ja odotin Särkän puheille pääsyä ja pelkäsin, että kädet alkavat taas hiota, kuten mulla siihenaikaan oli vaivana, kun hermostuin. Kädet pysyi kuivana, kunnes Särkän tuimailmeinen ja paksukulmakarvainen olemus astui ovesta. Ojensin käteni tervehdykseen ja samassa kämmenet alkoi oikein tippua vettä. Hävetti.”
Sillä kertaa sopimuksia ei tehty, ja koekuvaukset meni Liana Kaarinasta ihan pieleen.
“Mä lausuin ja elehdin ja kädet heilui ilmassa ja mä olin ihan kauhean jännittynyt ja pelkäsin. Mä olin dramaattinen kuin Ella Eronen.”
Mutta pian sen jälkeen sekä Särkkä, että muunmuassa Aarne Tarkas kuitenkin löysivät Liana Kaarinan.
Aarne Tarkaksen komedioissa Liana Kaarina oli parhaimmillaan. Seksikäs kaunis nuori nainen, joka lisäksi on hauska ja osaa panna itsensä peliin on harvinaisuus. Ja kertoo siis vahvasta huumorista, sielukkuudesta ja itsensä tuntemisesta. Siitäkin huolimatta, että Liana Kaarina oli pohjattoman ujo, eikä koskaan luottanut ulkonäköönsä.
“Mä olin omasta mielestäni välillä kamalan lihava. Enkä arvostanut itseäni kauniina ja pidin aina kaikkia muita itseäni kauniimpana. Teatterissa ja elokuvassa työkaverit oli melkein aina kamalan mukavia ja meillä oli ihan hauskaa. Mutta usein mä tunsin itseni irralliseksi ja ulkopuoliseksi. Myöhemmin olen monesti saanut kuulla, että minut tulkittiin ylpeäksi …vaikka ujoutta se mun käytökseni oli.”
Särkän sanomisista Liana Kaarina muistelee vielä:
“Kerran Särkkä tuli filmauspaikalle kun meikkaaja taiteili mun silmiä ajan muodin mukaisiksi Sophia Lorenin “kleopatra” silmiksi. Särkkä katsoi tuikeana kulmakarvojensa alta toimitusta ja tuhahti sitten: “Eiväthän nuo nyt mitkään Sophia Loren-silmät ole.” hengähti ja lisäsi sitten vielä perään :”Mutta ettehän tekään ole mikään Sophia Loren. Mutta muuten Särkkä oli kyllä työnsä puolesta viimeinen suuri vanhanajan elokuvaohjaaja!”
Liana Kaarina työskenteli muun muassa myös Maunu Kurkvaaran ja Mikko Niskasen kanssa. Tietyllä tapaa hauskimpia olivat kuitenkin ne filmit, jossa nätti ja seksikäs Liana Kaarina pääsi esittämään komediennen puoliaan.
Tarkaksen komedioissa on aivan oma erikoinen aksenttinsa suomalaisessa filmissä:
“Musta ne on kamalan hauskoja! Käsikirjoitukset ja kuvaukset tehtiin nopealla tahdilla ja Tarkas valitsi mielestään rooleihin sopivat näyttelijät ja kaikki sujui hyvin. Niitä oli mukavaa tehdä ja varsinkin Tommi Rinteen ja Leo Jokelan kanssa me naurettiin välillä niin, ettei siitä meinannut tulla loppua. Niitten komedioitten tapahtumat kulkee nopeasti ja yllätyksellisesti….miksei sellaisia hauskoja filmejä tehdä enään?”
Liana Kaarinan taiteilijaelämä, samoin kuin yksityiselämä – minkä ruotimiselta ei edes 60-luvulla voinut säästyä – on ollut niin värikästä ja täyttä elämää, ettei sen selostaminen ole yhden artikkelin puitteissa mitenkään mahdollista.
Liana Kaarinalta ilmestyi Otavan kustantamana kirja elämästään vuonna 1987 nimellä “Liana Kaarina 12857 “
Siinä “mummun tyttö” Liana Kaarina muistelee lapsuudestaan asti tapahtumia aina mummon rakkaasta huolenpidosta kuuluisuuden vuosiin saakka, avioliittojaan, rakkauksiaan ja lapsiaan unohtamatta.
Liana Kaarinan kirjoittama kieli on eloisaa ja liikkuvaa, niinkuin hänen puheensakin. Mutta paljon on tapahtunut elämässä myös kirjan ilmestymisen jälkeen.
Liana Kaarinankin elämää on liikuttanut paljonkin rakkaus ja rakastuminen, sen onnet ja onnettomuudet. Liana Kaarinan elämä siirtyi vuosikausiksi Suomen rajojen ulkopuolelle, hän asui muunmuassa Ranskassa ja Israelissa. Israeliin muuttoa hän tuumii vieläkin, sillä siellä asuu hänen toinen tyttäristään.
Alkoholismi ja siitä tointuminen on myös Liana Kaarinan elämää, kuten vahva yhteys Jumalaan ja henkisiin asioihin.
Vahva yhteys Jumalaan ja rakkaat ystävät sekä tietysti perhe ovat Liana Kaarinalle maailman tärkeintä.
Liana Kaarinan koti Lauttasaaressa on kaunis ja omistajansa näköinen punaisine vahvoine väreineen. Seinillä paljon Liana Kaarinan ja taidemaalari tyttären tekemiä tauluja.
“Mun mummoni oli myös taiteilija ja minulla on vielä hänenkin töitään….” Ja Liana Kaarina näyttää kauniin, katseenvangitsevan yömaiseman makuuhuoneen seinältä.
“…ja mun lapsenlapsesta pikku Lianasta, joka nyt on 15, on tulossa myös taiteilija! Se kulkee suvussa.”
Tällä hetkellä Liana Kaarinan elämään kuuluu “Korkean Veisun “ harjoitteleminen, jonka esitys on piakkoin Helsingissä Israelilaisessa juhlassa.
Israelin ja Ranskan vuosinaan Liana Kaarina esiintyi, julkaisi runokirjoja, kirjoitti näytelmiä ja näytteli hebrean- ja ranskankielillä.
Teatteri ja lausuminen työllistää Liana Kaarinaa edelleen, mutta hän haluaisi tehdä taas myös elokuvaa. Hän sai luettavakseen käsikirjoituksen jonka juoneen kuului kypsyneemmän naisen ja nuoren miehen suhde. Mutta käsikirjoituksesta Liana Kaarina totesi:
“En oikein voinut hyväksyä sen käsikirjoituksen tarinan loppua. Siksi se sitten jäi. Olen itse kirjoittanut käsikirjoitusta ja se on edennyt nyt monen mutkan kautta harkintavaiheisiin. Toivon, että siitä tulee jotain, mutta aika näyttää.”
Ranskan vuosina hän löysi myös korujen valmistamisen taiteen ja materiaalia korujaan varten hän tuo Suomeen matkoiltaan, varsinkin Pariisista.
Liana Kaarinan korut ovat uniikkeja, persoonallisia ja tekijänsä näköisiä. Värit, muodot, elämän täyteläisyys ja runsaus näkyy Liana Kaarinan koruista.
Heinäkuussa kalliolaisille on tulossa Torkkelinmäelle Liana Kaarinan korujen ja runojen ilta. Mutta siitä Kalliolainen tiedottaa myöhemmin erikseen ja tarkemmin.
Liana Kaarinan soisi näkyvän vielä pääroolissa kotimaisessa elokuvassa, koska hänenlaisellaan täydellätaiteilijalla on paljon annettavaa elokuvaankin.
Kuusikymmenluvun elokuvista Liana Kaarinaa voi toki zoomailla RAKAS…, PATAROUVA, KUU ON VAARALLINEN, OKSAT POIS!, MINKKITURKKI, MILJOONAVAILLINKI, JOHAN NYT ON MARKKINAT …jne.
Ja yksi eroottisimpia kohtauksia on ajan nuorisosta ja näitten ongelmista kertova kohua 60-luvulla herättänyt elokuva JENGI (siinäkin mukana niin söpö ja sympaattinen Esko Salminen, sekä nuori komistus Ville-Veikko Salminen ) ja siinä kohtaus, jossa Liana Kaarinan roolihahmo esittää tanssien ja laulaen “Oota miiinut nuorena vaimoksesi niin, etten vanhanapiikana mä joudu Kyöpeliin…” Se kohtaus oli jo filmintarkastamollekin liikaa ja esitystä jouduttiin supistamaan, ettei eroottinen lataus olisi sentään vyörynyt yli filmikeloista. (Ei pysty nykypäivän loppuunasti rassatut “levottomat” samaan!)