Reilut kymmenen vuotta vanha “KOTIKATU” viikottaissarja tuo olohuoneisiimme joka torstai tutuiksi käyneiden perheiden elämää vuosittain 34 jakson verran.
Kun näytelmän vastaava tuottaja HANNU KAHAKORPI kuljettaa minua YLE:n ylen avarissa ja sokkeloisissa tiloissa vierailemaan fiktioperheiden kodeissa, tuntuu kuin salaa käyskentelisi ihan oikeitten ihmisten olo- ja makuuhuoneissa.
Istumme Mäkimaiden olkkarissa, jonne on jo pystytetty joulukuusi. Marraskuun alussa pistetään purkkiin muunmuassa jaksoja, joissa vietetään isoäiti- kirjailija Maija Mäkimaan (TIINA RINNE)80-vuotis päiviä.
Kuvauspäivinä kuvataan kerrallaan aina kaksi jaksoa valmiiksi.
Vasta katsellessa kulisseja, lavasteita ja taustafondeja tajuaa todella, minkälaista hommaa vaativaa on tuoda koteihin joka viikko tarinaa Mäkimaiden, Luotoloiden ja Partasten etc kumppaneiden elämästä.
Vakinaisia näyttelijöitä on vajaat 30. Lisäksi vuodenmittaan vierailijoita on suunnilleen sama “pääluku”. Ja kun mukaan laskee käsikirjoittajat, ohjaajat, kameramiehet, leikkaajat. äänittäjät, lavastajat, meikkaajat ja kaikki ne lukuisat ihmiset, joiden kasvoja ei “Kotikadussa” nähdä, voidaan arvioida, että jokaisen jakson syntyyn vaikuttaa noin satakunta ihmistä.
“KOTIKATU” eli alkuvuotensa tuolla kalliolaisen näkökentästä katsottuna “kehnommalla alueella” eli Eiran suunnalla. Joulukuussa 2004 koko porukka matkusti sieltä oikein televisioidussa kulkueessa maailmoitamme halkovan merkkipaalun Pitkänsillan yli tänne uuteen kotiin: Kallioon.
Ensimmäisenä koko poppoosta Kallioon muutti ikäänkuin salaa Hannes Luotola (RISTO AUTIO) ja lopulta koko KOTIKATU muutti ja sijoittautui Torkkelinmäelle, Porthaninkadulle ja Agricolankadulle.
Hannu Kahakorpi kertoo, että nyt viimeisimpänä Karhupuistonkulmille muuttaa Kaarin Luotola (ANITTA NIEMI ) perustaessaan kotinsa vaaleanpunaiseen Ihantolaan, vastapäätä Pelastuslaitosta.
Kahakorpi suhtautuu Eirasta Kallioon muuttoon lunnollisena tapahtumana. Alunalkaen sarjan tarkoituksena on ollut pysytellä kantakaupungissa ja kun muutto sitten käynnistettiin, Kahakorvesta Kallio oli ainoa mahdollinen vaihtoehto.
“Minähän olen alunperin maalaispoika…” valaisee taustaansa Kahakorpi “…enkä ole koskaan itse koskaan asunut Kalliossa. Mutta kaikenkaikkiaan Kalliohan on säilyttänyt ikiaikaisen olemuksensa erilaisten kulttuurien ja ihmisten “sulatusuunina”. Kalliosta löytyy kaikki, laidasta laitaan …ja suhteellisen hyvässä sovussa. Nämä Kotikadun ihmiset sopivat myös Kallioon “taustoiltaan” ja “historialtaan”.
Hannu Kahakorpi painottaa, että Kotikadun tekijöiden ei ole tarkoitus vaan käydä kuvaamassa viikoittaissarjaa Kallion kulmilla, vaan ihan oikeasti sulautua osaksi Kalliota ja Kallion maisemaa. Täytyy myöntää, että muutto kalseilta Eiran kulmilta tänne oikeittein ihmisten maailmaan, on tuonut lämpöä ja ulottuvuutta sarjaan katsojan (ja kalliolaisen) näkökulmasta.
Kahakorpi suunnittelee “asukastapaamista” Kotikadun henkilöille ja muille kalliolaisille Kallion kirjastoon.
Kymmenen vuotta televisiosarjaa on pitkä historia ja Suomessa ainutlaatuinen tapahtuma. Kahakorpikin toteaa, että kyseinen ajanjakso on mennyt nopeasti, vaikkakin on pitänyt sisällään yhtäsuntoista, myöskin sarjan perheiden osalta. Kotikadussa ollaan käsitelty myös vakavia asioita: hiv-positiivisuutta (johon suhtautuminen on yhteiskunnassa kokenut suuren myönteisen muutoksen), rikollisuutta, mielenterveysongelmia, ihmissuhdedraamoja (tietenkin), sekä draamoista suurinta: kuolemaa.
Yksi yleisöä suurimmin koskettaneista kuolemantapauksista oli Teemu Luotolan (VILLE KESKINEN) tyttöystävän Mimmi Kallion ( LOTTA LEHTIKARI) kuolema kesken kukkeinta rakkautta ja raskautta.
Tällaiset ihmissielua koskettavat tragediat seuraavat mukana ihmismielissä koko elämän niillä, jotka ovat niitä kokeneet. Siksipä ne eivät voi haihtua pois myös televisioperheiden ja televisiohahmojen elämästä. Vaikka Mimmin poismenosta on aikaa ja Teemu tempoilee nykyisten ongelmiensa ja uuden parisuhteenkin myllerryksessä tänä päivänä täysillä, edesmennyt Mimmi on mukana muistoissa ja historiassa edelleen.
Kahakorpi kertoo, että Kotikadulla on laaja ja sankka yleisöaines, joka seuraa ja kommentoi Kotikadun tapahtumia aktiivisesti keskustelupalstoilla ja antaa palautetta tekijöille suoraan. http://www.yle.fi/kotikatu
“Palautteita, vihjeitä, kehuja, kommentteja ja moittimisia ei todellakaan vain ohiteta. Tavallaan “vastuu” Kotikadusta on katsojalla ja hänen reaktioillaan. On yksinkertaisesti “pakko” seurata yleisön milipiteitä. Palautettta tulee heti, jos jokin menee katsojien mielestä vinoon!”
Luotolan Hanneksen ja Heilin (KִRT TOMINGAS) suhdekuviot herättävät kuulemma paljon kritiikkiä ja huomiota tällähetkellä. Hanneksen suhtautumistapa avoimeen ja vilpittömään Heiliin arveluttaa jopa Kahakorpea. Allekirjoittanut toimittaja ( naispuolinen käsittääkseni?) vahvistaa, että kyllä Hanneksen toilailu on ihan tuttua hömelöä miehistä vilpittömyyttä, jota vain miehiltä saattaa odottaa. Miehet vaan eivät tule ajatelleeksi joitain asioita, kuten sitä, että nainen tulkitsee tapahtumia ihan toiselta laidalta, kuin miehet itse.
Kahakorpikin myöntää, että “…niin, kai me miehet sitten ollaan sellaisia. Ei oikein ajatella asioita, eikä ainakaan niin läpianalysoida kaikkea, kuin naiset…”
Aika todenmukaisia, arkisia ja uskottavia reaktioita tapahtuu siis käsikirjoittajien maailmassa ja ne toteutetaan Kotikadun jaksoihin. Tällähetkellä ongelman ytimessä on taaskin vakava, ja monia naisia koskettava asia – rintasyöpä – jota vastaan Eeva Mäkimaa (LENA MERILִINEN) taistelee. Kahakorpi ei suostu kertomaan selviääkö Eeva taistelussaan, mutta toteaa, että jos niin käykin, sarjan toteutuksessa on elämänmakuisesti otettava huomioon taas tämäkin tapahtumissa mukana kulkeva kuvio: parantumisen jälkeenkin Eevalla on edessään tarkastuksia ja seulontoja, eli tämäkin dramaattinen juonenkäänne seuraa mukana hamaan tulevaisuuteen, kävipä Mäkimaan Eevalle sitten miten vaan.
Mäkimaista puheenollen Kahakorpi korostaa yhtä juonikuviota Kotikadussa: äidin ja tyttären suhdetta.
“ Onko se jotain jatkumoa vai ei, mutta Eevalla itsellään ja hänen äidilläänhän oli aikoinaan vaikea äiti-tytär suhde, jota Eeva pääsi käsittelemään äidin tultua tyttärensä luokse sairastuttuaan ja joka loppui sitten tavallaan äidin kuolemaan kotioloissa rauhallisesti tyttären hoivissa. (Eevan äitiä Kaisa Virtasta esitti temperamenttisesti EEVA-MAIJA HAUKINEN)
Nythän Eevan ja tämän oman tyttären Lauran suhde on aika omituinen…miten se tuleekaan muotoutumaan ja mitä tapahtuu Lauralle, jolla on aina koko historiansa ollut ongelmia itsensä ja elämänsä kanssa?”
Hannu Kahakorpi esitti aiemmin Kotikadussa Johanneksenkirkon kirkkoherraa. Täällä Kalliossa kirkko on edelleen yksi keskipisteistä. Kirkkoherran osassa nähdään “oikea kirkkoherra” Esa Siljamäki. Samoin oleellisesti Kotikadun arkeen liittyvä Pelastuslaitos, tuo olohuoneisiimme aitoa pelastuslaitoksen porukkaa. Kallion kirjastossakin vieraillaan aidossa tunnelmassa ja joulujuhlia nauhoitetaan Ebeneserin päiväkodissa, jota käy Mäkimaitten pikkuinen Kerttu (LINDA LIIKKA) jonka persoonaan liittyy dysfasia.
Todelliseen arkeen ja elämään siis poraudutaan ja tahdotaan porautua yhä tiiviimmin, vaikka fiktion poluilla samoillaankin. Kahakorpi sanoo, että haasteena on katsojien kommentit, jotka samaan aikaan protestoivat ankarasti, jos sarjassa tapahtuu, tai on tapahtumaisillaan jotain epäuskottavaa, ja toisaalta kehoittavat “yllättäkää meidät!”
Kahakorpi kiteyttää:
”Suuria draamoja ja käänteitä sarjassa kuuluukin tapahtua, vaikka arkea ja realismia ei unohdetakkaan. Pelkkä piimäpurkin leviäminen kadulle kauppareissulla ei oikein riitä vielä ainekseksi, joten suurempiakin myllerryksiä juonenkulussa tarvitaan ja toteutetaan!”
Koska Kotikatu rullaa edelleen jo kymmenen vuotta täyttäneenä, sillä täytyy olla edellytyksiä jatkaa vahvana suosikkina myös tästä eteenpäin. Kahakorpi toppuuttelee, että elämää näiltäosin suunnitellaan vain vuoden jaksoissa ja edetään 34 nauhoituksen periodeissa. Maaliskuussa, samoin kuin lokakuussa joka vuosi istutaan koko työryhmän voimin saman pöydän ääreen pohtimaan tulevaisuutta, kuvioita ja suuntia jaksojen sisällöksi ja katsotaan missä mennään ja mihin on tultu.
Sopimukset tietenkin sitovat näyttelijöitä osaltaan Kotikadun tekemiseen, mutta se ei voi olla ainoa side, mikä pitää näyttelijöitä kymmenenkin vuotta paikoillaan!
“ Itsellenikin tämä on ollut pitkäaikaisin yhtämittainen projekti, missä olen ollut mukana! Alunalkaenkin on ollut periaatteena, että ketään ei naulata sopimuksin kiinni pakkotyöhön, vaan sarjasta voi irtaantua elämän niin vaatiessa. Kukaan näyttelijöistä ei koko Kotikadun historian aikana ole kuitenkaan lähtenyt ovet paukkuen, vaan sopimuksiin lähdöistä on päästy hyvässä ymmärryksessä. “
kertoo Kahakorpi. Ja koska suuri osa alkuperäisestä porukasta on ollut koossa kymmenenkin vuotta, on kai selvää, että mukavasta työstä ja yhteisymmärryksestä on tekijäporukan suhteen kysymys.
Parhaimmillaan siis YLE on luonut lähes todellisen fiktiivisen maailman, perheineen, henkilöineen ja kohtaloineen. Ainutlaatuisen Suomessa. Ja sehän on ihan nastaa, että se sijoittuu parhaille mahdollisille kulmille kauniiseen, kuvaukselliseen ja monimuotoiseen Kallioon.